Viljelemään ja varjelemaan

Leffapeli tarkoittaa elokuvan suosion siivittämänä tehtyä peliä. Avatar nojaakin vahvasti siihen että pelaaja on nähnyt kyseisen elokuvan. Itse peli on pelaajahahmon takaa kuvattu, hyvin paljon Far Cry 2:a muistuttava räiskintä ja sekkailupeli. Peliä mainostetaan myös 3d-televisiota tukevana, mutta käytännössä emme saaneet kolmiulotteisuutta toimimaan. Peli on toki kaunis ilmankin.

 

 

 

 

 

 

Arvioijan nimi: Rami Sihvo Arvioijan ikä: 30 Sähköposti: rami.sihvo (at) evl.fi

Muut arvioijat (ikä): Puoli tusinaa nuorta, ikä 14-17

Pelin nimi: James Cameron's Avatar: The Game Julkaisija: Ubisoft

Julkaisuvuosi: 2009 Formaatti (arvosteltu): XBOX360 Muut formaatit: PlayStation 3

Microsoft Windows, Wii, PlayStation Portable, Nintendo DS, iPhone

Laji, genre: Räiskintä

Ikäraja ja sisältömerkinnät: PEGI 12, kielenkäyttö, väkivalta, verkkopeli

Pelaajamäärä ja pelimuodot: Kaksi yksinpelikampanjaa, Moninpeli 2-16 pelaajalle Liven kautta

 

 

Mitä vanhempien tulisi tietää tästä pelistä?

 

Avataria pelatessa huomasin erilaisen suhtautumisen, nuoremmat pitivät peliä ja räiskintää mielenkiintoisena kun taas vanhemmat pelaajat huomasivat pelin hiomattomuuden ja itsensä toistamisen. Peli on siis hyvinkin sopiva 12-vuotiaille ja sen pelaaminen perustuu pääasiassa tehtävien suorittamiseen ja eri henkilöiden etsimisestä pelialueelta. Varsinaien pelaamisen tyyli riippuu suuresti liittoutuuko pelaajahahmo ihmisten vai Na'vi alkuasukkaiden puolelle. Ihmisillä peli on räiskintää ja Na'veilla hieman enemmän seikkailua.

Suosittelen peliä ikämerkinnän mukaan räiskintäpeleistä pitäville mutta en välttämättä kovin paljon sitä vanhemmille.

 

Pelin eettisyys

Itse Avatar-elokuva oli ekologinen kannanotto ihmisten ahneuteen, vaikka Brasilian viidakko olikin vaihtunut Pandoran planeettaan. Peliä ei voi täysin ekologiseksi leimata vaikka tuttu vastakkainasettelu on vielä tallella; ihmisiä kohtaan luonto on vihamielinen, eikä ihmekään sillä ihmispelaaja saa kasvien tuhoamisesta kokemusta! Alkuasukkaat taas voivat käyttää luontoa aseenaan ihmisiä vastaan.

+ Myönteisenä asiana kampanjoiden haaroittuminen perustuu moraaliseen valintaan, eli siihen sulattaako pelaaja alkuasukaskylien pommituksia. Kaksi kampanjaa ovatkin hyvin erilaiset, alkuasukkaiden puolella peli on eräänlainen seikkailupeli ja ihmisten puolella suoraviivaista räiskintää.

 

Tunteiden herättäminen

o Juoni ei ole nyt kovinkaan kummallista draamaa - se onnistuu silti välillä viihdyttämään

- Pelin kökkö ohjattavuus ja tsensä toistavuus harmittaa välillä.

- Vuorovaikutteinen peli ei myöskään ole, eli kampanjan valintaa lukuunottamatta ei tehtäviään voi valikoida.

- Pelin loppu on mitäänsanomattoman laimea sillä peli toimii "alkutarinana" elokuvalle.

 

Pelin roolimallit

- Itse Avatar elokuva oli lievästi miehisiä arvoja kuvastava toimintapläjäys. Roolihenkilöihin ei pelissäkään paneuduta kunnolla, alkuasukassoturi Beyda’amo tuntuu lähinnä koulukiusaajalta kunnes löytää vähän selkärankaa lopussa.

 

Väkivaltaisuus

- Viholliset uudestisyntyvät, mikä on ilmeisesti pelin tekijöiden käsitys hyvästä pelisuunnitelusta.

 

Seksistisyys

+ Pelihahmo voi olla kumpaa sukupuolta tahansa.

Kielenkäyttö

+ Ikämerkinnän mukaista. Pelissä esiintyy pientä uhoamista, eli taas kerran voi ihmetellä perusteita millä pelipakettiin asetetaan kielenkäyttö-merkintä.

 

Päihteiden käyttö

+ Lääkekasveja joutuu etsimään muutamassa vaiheessa.

 

Syrjiminen, rasismi

- Ihminen on täysin luontoa vastaan

+ Alkuasukaskampanjan yhtenä teemana on epäluottamus päähenkilöön, mutta tämä ansaitsee kampanjan kuluessa luottamuksen.

 

Uhkapeliin huokuttelu

+ Minipelissä voi Risk-tyyliin vallata Pandoran alueita takaisin ja avata samalla bonuksia peruspeliin. Itse pidin tätä strategiapelipätkää jopa mielekiintoisempana kuin räiskintäpeli.